Tai siis ei ole.

No ei ollutkaan valmista mikään ähäkutti.

Viimeisen valmiiksijulistamisen jälkeen piti vielä irrotella jos jonkinmoista lautaa, esimerkiksi nurkkalaudat ja katosta vielä lankkuja ja ovenkarmeja. Se oli itseasiassa ihan hyvä veto, koska
a) kynnyslaudan alla oli mätää hirttä
b) ovenkarmien alla oli mätää lautaa
c) joku neropatti menneisyydessä oli päättänyt pienentää alkuperäistä oviaukkoa ehkä kolmeen kertaan -> matala ovenkamana -> allekirjoittanut ja hänen isänsä ovat takoneet siihen päätään jatkuvasti
d) samainen neropatti lienee ollut asialla kun ovenkarmia on oikaistu. Lue: hirsikehikko on painunut vinoon, joten on tehty uusi karmi suoraan ja karmin ja vinon oviaukon väliin on työnnetty vissiin kaikki irtain mitä lähellä on sattunut lojumaan.

Myös ikkunankarmit pitänee vielä irroittaa, sillä niiden yläpuolella oleva hirsi on jäänyt riippumaan sen varaan ja tuloksena on ylimääräinen tuuletusaukko.

Saunan sisältä betonilattia on purettu ja kyörätty puimalan nurkalle. Saunakodan eli terassin betonilattia on kyöräystä vaille valmis, hakkasin sen pieniksi paloiksi eilen. Ongelmana on betonipalojen loppusijoitus. Osa mahtuu vanhaan likakaivoon, mutta kaikki loput vaan rojottavat. Kasa ei ole kovin esteettinen.

Saunan betonivalu oli helppo irroittaa. Helppo, mutta raskas. Onneksi betonivalu on tehty niin huonosti - paitsi yhteen nurkkaan raudoitukseksi oli asennettu vanhaa piikkilankaa, joka oli varsin kettumainen irroiteltava. Tehty nyt sekin. Lisäksi nypin kaikki naulat hirsien sisäpinnoilta irti. Siis ne, jotka eivät vaadi rälläkkää katkaisuun. Esimerkiksi tikkaat on naulattu seinään noin kolmenkymmenen sentin pituisilla ja kahden tuuman vahvuisilla nauloilla, jotka tekevät vasarasta kuin vasarasta pehmytjäätelöä. Ei mitään saumaa saada niitä irti.

Viikon verran on rakentamisessa ollut vähän matalapainetta ja epätoivoa. Missä rakentamisessa - pöh - mitäänhän ei päästä rakentamaan vielä pitkään aikaan, vaan vielä edelleen puramme betonia ja alamme kaivaa monttua jotta pääsemme tunkkaamaan röttelöä ylös.

Urakan suuruus on ollut hieman yllättävä. Lähinnä minulle itselleni, joka optimistisen ja omnipotentin luonteenlaatunsa piinaamana jotenkin oletti, että koko juttu hoituu suitsait supsikkaasti ja eihän se ole kuin tehdä pois vaan. No, niinhän se periaatteessa onkin. Työn fyysinen raskaus ja ajan vähyys on lähinnä se hidastavin tekijä. Minähän se vaan kommentoin ja maksan, kaiken aivotyön ja suunnittelun tekee rakas avopuolisoni, joka useammassa kuin yhdessä kohdassa yllättää minut näppäryydellään ja aivotyöllään ja voimakkuudellaan. Tuosta noin se vaan liikuttelee sata tonnia painavia hirsiä eestaas ja tietää niin monta pikku juttua että ei tosikaan.

Minähän olen vain statisti.

Tilan muut työt hönkivät niskaan nyt vähän turhan suurella paineella. Marjanperkuleet menivät kypsymään pari viikkoa etuajassa ja niiden kimppuun on hyökättävä seuraavaksi, ennenkuin ne karisevat pensaista. Puutarhan syövän lailla leviävät vieraslajikasvit odottavat myrkyttämistä ja perunaan iski rutto. Sipuli pitäisi korjata kasvimaalta. Useita hehtaareita hakkuuta odottavaa metsää pitäisi ennakkoraivata.

Noooooooh kyllähän tässä vielä ehtii.

Eilen ja tänään olimme tehokkaita, mutta siitä enemmän myöhemmin kuvien kera.

Ensi viikolla mennään vähän lomalle ihan muihin maisemiin, ottamaan etäisyyttä ja hakemaan inspiraatiota hirsirakentamisesta ruukki-Suomen kartanomaailmasta.