Purkutyöt ovat valmiit.

Yhtä nurkkalautaa ja betonivalun purkamista vaille valmis! Eli valmis! Nyt kun kaikki purettava on saatu purettua, suunta on vain ja ainoastaan eteenpäin ja valmista kohti! Tällä viikolla viedään kaatopaikkakuorma, eli vanhat huovat, kinkkupaperit ja muu normaali ja ...krmh... vähemmän normaali purkujäte. Kunhan saan peräkärryn jostain. 

Betonilattian purkaminen kuulostaa työläältä, mutta aika, routa ja alunperinkin huonosti tehdyt työt helpottavat hommaa huomattavasti. Saunan ja saunakodan lattia on niin palasina ja ihanasti irrallaan hiekan päällä, että käytännössä sen voi vaan nostella paloina pois. Loppusijoituspaikkakin löytyy ihan nurkalta, navetan vanha likakaivo! Puimalan nurkalla on kummitellut kanneton (!!!?) vanha likakaivo, joka pelottavana, syvänä ja synkkänä onkalona on hohkanut kalmankylmyyttään ja huolettanut minua - pelkään joko itse putoavani sinne tai sitten touhukkaat hurttani putoavat sinne. Katolta tuli seitsemän kottarillista purua, jotka kippasin kaivoon ja ne betoninpalat menee sinne myös, ja luulen että se riittää siihen, että kaivoon ei enää pääse kukaan elollinen putoamaan. 

Alieni katolla.

 Katon purkaminen kävi lopulta ihan näppärästi muutenkin, lapioitiin puru vaan pois. Purun alla oli paksua ruskeaa paperia, jonka alla oli erittäin hyväkuntoisia ja leveitä lankkuja, jotka todettiin täysin käyttökelpoisiksi jatkoa varten. Niistä pitää vaan nyppiä naulat pois ja puhdistaa noki, mutta se lienee ensi kesän ongelma se. Lankkujen alla oli pitkä pätkä pelekkee ilimmoo, jonka alla kinkkupaperia ja sisäpaneli. Sen poisto kävi anger management -terapiasta, eikun vaan purkuraudalla kunnon osumaa ja katto oli poissa. Valaistusolosuhteet muuttuivat radikaalisti.

Harmiksemme totesimme, että pukuhuoneen puolelta ylin päätyhirsi menee vaihtoon. Se on varmaan vähän hankala tapaus, koska ylimpään hirteen kiinnittyy kurkihirsi. Kurkihirsi ja kattotuolit ovat kaikki hyvässä kunnossa, vaikka kattotuolit on ilmeisesti laitettu tuoreena paikoilleen ja ne on pelkästään aisattu, eli kuoren alla on aikamoiset syöntijäljet. Onneksi puut ovat muuten kovat. Meidänkin pitää laittaa tuoreita puita, mm. lisäkattotuoleja, ja nyt olemme sen verran viisaita että kuoritaan puut kokonaan niin vältytään ötököiltä.

Iloinen yllätys on sen sijaan se, että saunaa ei tarvitse korottaa ylhäältä, sillä sisäkatto tosiaan oli melko matalalle laitettu ja kun se poistettiin olikin yllätys miten korkea sauna on. Sisäkaton yläpuolelta piilosta löytyivät hyväkuntoiset poikkihirret, joiden nimeä en kyllä nyt tiedä.. (Istun kuvassa semmoisen hirren päällä keikkumassa.) Joka tapauksessa saamme sisäkatosta tehtyä tosi kauniin, kun se ladotaan noiden hirsien päälle. Mahdun minäkin seisomaan suorassa ja ehkä jopa peseytymään saunassa. Ja nouseehan se vielä ainakin yhden hirren verran alapuolelta.

Mikki Hiiri merihädässä. <3 Ikkunat vietiin talteen ja nyt kiertää ilima.

Liiterin perustukset olivat näin vakaalla pohjalla.

Siinä se nyt on. Päätylaudat otettiin pois tämän kuvan ottamisen jälkeen vielä.

Ajattelin purkutöiden alkaessa juhannuksen jälkeen, että pidän kirjaa työtunneista. En ole muistanut. Keskimäärin pari tuntia päivässä tätä on kuitenkin tehty nyt kuukauden verran. Joinain päivinä ei ollenkaan, mutta joinain taas enemmän.

Suurin osa ajasta menee tavaroiden siirtelyyn paikasta toiseen - kun kattoa purkaa, on kaikki purettava törky tietenkin raivattava pois eikä sille ehkä vielä ole loppusijoituspaikkaa. Kaiken poltettavan olemme polttaneet, siitä kiitos kostealle kesälle! Jos olisi kuivaa ja koko ajan metsäpalovaroitus, olisi meillä aivan valtava vuori jätelautaa ja ruskeaa paperia odottamassa syksyä. Esimerkiksi katosta puretut lankut piti lajitella poltettaviin, säästettäviin ja nekin vielä erikseen niihin, joista ei tarvitse irrottaa nauloja ja niihin, joiden parissa menee vielä aika monta aikaa kun nauloja irroitellaan. Lankut piti kantaa puimalaan suojaan. Käyttökelpoiset ulkovuorauksen laudat päätyivät tuvan taakse koirankoppitehtaalle, yritän tehdä tällä viikolla pienet kopit koirilleni niiden ulkohäkkiin. 

Ikkunat otettiin tietenkin talteen ja talvella ehdin kunnostamaan ne. Ovetkin otettiin, ne piti rälläköidä irti saranoistaan. Ovet ovat aivan hirveän painavat, ne on varmaan tehty lyijystä. Ne eivät ole erityisen kauniit, mutta ehkäpä ne siitä sievistyy kun ne putsataan. Uusiakaan emme aio hankkia. Ne pitäisi teettää erikseen, koska oviaukot ovat tehty joidenkin mystisten antiikkimittojen mukaan ja siten olisivat tietenkin kalliit. 

Mitäs sitten? Kattotuolien ja tukipuiden kaatoa, perustusten valamista. Sitten päästään kengittämään. Paitsi sahurimme on telonut selkänsä ja onkin arvoitus, milloin saamme puutavaran. Iik.